Tanniineja ja pitaa Roballa

Maanantai-ilta sai koko lailla täydellisen päätöksen. Se alkoi Viini-lehden viinikoulusta ja päätyi suussasulavan iltapalan kautta kotiin.


Viinikoulun teemana oli sielukkaat tanniinit eli punaviinejä tuhdimmasta päästä. Suosikkini oli William Hill Napa Valley Cabernet Sauvignon 2007 (Alkossa hinta 25,60 e). 

Sen väri on melkein mustanpuhuvan tumma, tuoksussa herukkaa, pippuria ja vaniljaa. Maku on kypsän hedelmäinen. Hedelmäisyys taittaa melko vahvoja tanniineja mukavasti, niin että suutuntuma ei ole huokoisen kuiva vaan täyteläinen. Kouluttaja tiesi kertoa, että Caliornian Cabernet sauvignoneissa on usein tätä kypsää hedelmäisyyttä. 

Lämmin kasvukausi ja myöhäinen sadonkorjuu tuottavat yleensäkin pehmeitä, kypsiä tanniineja, jotka maistuvat minun suussani miellyttävämmiltä kuin karkeat ja karskit.

Eksoottinen kokemus oli maistaa enologista eli puhdasta tanniinia, jota myös joskus viiniin lisätään. Se oli kuin vanhan kirjan makuista vettä – oiva aines parfyymiin kenties – väriltään ehkä hailakan teen ja roseeviinin väliltä. Sen jälkeen, kun maistoi mitä vain viineistä, niin tanniinit tuntuivat tuplaantuvan.

Huokeaa hiukopalaa

Astoria-salissa maisteltiin viinien välillä vain vaaleaa leipää ja vettä, joten useamman lasillisen – kuppiinhan en sylje – teki mieli koukata naapuriin Fafa'siin, jonka Meze-salaattiin olen jo kerran ihastunut. 

Harmi, etten saanut ruoasta kuvaa. Näpit oli sen verran soosissa...

Tanniinien jälkeen teki mieli lihaisampaa annosta, joten otin pitan entrecôten kera. Se oli taivaallista. Hinta oli varsin maalliset 8,90 e. Parasta, mitä alle kympillä olen pitkään aikaan syönyt. Tuoreita vihanneksia,  entrecôte-viipaleita, tänään tehtyä hummusta, tomaattikastiketta ja pitaa. Huh!

Saa sieltä muutakin.

Parasta tässä on se, että tästä viikko vain paranee. Viikonloppuna maistelen viiniä jos toistakin Atlantin toisella puolella Key Westissä ja näen rakkaan ystävän piiiitkästä aikaa! 


Nähdään reilun viikon päästä!

Ensimmäinen kuva: Alko.fi.