Kuten sanottu, meillä syödään aina Hullujen päivien aikaan simpukoita. Söimme itsemme jälleen ähkyyn suhdeluvulla neljä ihmistä ja kolme kiloa sinisimpukoita (3,95 e /kg). Päätin julkaista tämän simpukkareseptin ja kootut selitykset vielä uudelleen, koska kiireessä ja toinen jalka oven raossa unohdin muutaman tärkeän jutun. Nyt sain mukaan myös lupaamani kuvat, joskin nälkäinen kokki unohti näemmä jälleen ottaa tarkemman annoskuvan... Ehkä vielä joskus opin. Kärsivällisyyttä.
 |
| Hasardia meininkiä... |
Simpukoihin käyttämäni resepti on aina sama, Anna Bergenströmin Välimeren ruokaherkut -kirjasta, jonka olen näemmä saanut joululahjaksi vuonna 2000. Olen todennut, että simpukoita tulee laitettua niin harvoin, etten ota reseptien suhteen riskejä. Sitä paitsi simpukoiden, shalotti- ja valkosipulin, valkoviinin ja persiljan yhdistelmä on lyömätön. Tällä kertaa sain kovakuoristen kaverien rapsutteluun avuksi ystävän. Aikaa meni rupatellessa varmaan saman verran kuin yksinkin, mutta olihan se paljon rattoisampaa näin!
On muuten suunnattoman hämmentävää, että tämä herkullinen resepti kulkee milloin simpukoina merimiehen tapaan, milloin valmistustavan takana onkin merimiehen vaimo. Koettakaa nyt hyvät ihmiset päättää! Oma ranskani ei riitä tämä dilemman ratkomiseen, mutta jos kielitaitoa löytyy, kertokaa ihmeessä tämän piinallisen arvoituksen ratkaisu! (Anna Bergenström näyttää ratkoneen ongelman sukupuolineutraalisti tarjoillessaan keittokirjassaan simpukoita ranskalaisittain.)
Sinisimpukat merimiehen vaimon tapaan
Vanilja-valkosuklaajäätelöä (Valio Aino) ja mansikoita
6 palaa paahtoleipää tai ruisleipää (yhtä monta kuin syöjiä + muutama ekstraa...)
80 g muikunmätiä (säästä hieman koristeluun)
1/3 isosta shalottisipulista pieneksi hakattuna
100 g (2/3 prk) ranskankermaa
Paahdetaan leivät ja annetaan jäähtyä. Sekoitetaan ranskankermaan mätiä, sipulisilppua, suolaa ja mustapippuria. Seos lusikoidaan leivän päälle. Koristeeksi voi laittaa vielä mätiä sellaisenaan.
Sinisimpukat merimiehen vaimon tapaan
2,5 - 3 kg sinisimpukoita
3 (banaani) shalottisipulia silputtuna
3 valkosipulin kynttä pieneksi hakattuna
4 dl kuivaa valkoviiniä *)
2 dl silputtua silopersiljaa
hyvää vaaleaa leipää tai patonkia
Tarvitset myös erittäin ison kattilan.
*) Lientä voi mieluusti tehdä vaikka tuplamäärän, se on niin herkullista!
1. Simpukat puhdistetaan juoksevan kylmän veden alla. Tarkemmat ohjeet alla. Tällaisen määrän puhdistamiseen kannattaa varata noin puolitoista tuntia aikaa.
2. Valmistetaan liemi: kuullotetaan shalottisipulit, lisätään hetken päästä valkosipulit. Sitten lisätään viini ja vesi. Kuumennetaan kiehuvaksi ja lisätään puolet persiljasta.
3. Simpukat lisätään sekaan muutamassa erässä välillä pyöräytellen, että kaikki pääsevät käymään liemessä. Simpukoita kypsennetään korkeassa lämpötilassa tiukasti kannen alla noin 8-10 min. Välillä voi vähän ravistella ja heilutella kattilaa liemen sekoittumiseksi. Lopuksi lisätään vielä tuoretta persiljaa.
Syödään välittömästi. Liemeen kannattaa dippailla leipää. Simpukoita voi nostella tarjolle erissä, jolloin pääsatsi pysyy lämpimänä.
Reseptistä on olemassa myös hifistelyversioita, joissa simpukat nostetaan erilleen, liemi saostetaan tai siihen lisätään kermaa. Simpukkahimoinen keittäjä (kuvassa oikealla heiluva käsi) skippaa moisen hienostelun ja kauhoo simpukat suuhunsa mahdollisimman pian.
Simpukoita varataan noin 600 - 700 g per ruokailija, jos simpukat ovat pääruoka eikä tarjolla ole juuri muuta. Simpukat ovat kaupassa yleensä myynnissä kilon säkeissä, mutta tämä ei tarkoita, että simpukkasäkit nostettaisiin sellaisenaan vaa'alle. Simpukoiden pitää olla eläviä. Tasokas kalakauppias käykin simpukat läpi oston yhteydessä, toisen kerran simpukat tarkistetaan puhdistettaessa ja kolmannen kerran lautasella. Tuo kauppiaan läpikäyminen on siinäkin mielessä tärkeää, että joissakin simpukkaerissä on yllättävän paljon kuolleita kuorikkaita joukossa, jolloin syötävää syntyisi helposti suunniteltua vähemmän ja tulisi maksettua turhasta.
Kotona simpukoita peratessa joukosta poistetaan särkyneet ja kuolleet (sellaiset avautuneet simpukat, jotka eivät sulkeudu veden alle laitettaessa tai koputeltaessa). Puhdistuksen voi tehdä oman pieteettiinsä mukaan. Itse rapsutan jokaisen kuoren veitsellä, koska en halua lautaselleni pinnalle kasvaneita polyyppeja... Kuoren välistä saattaa pilkottaa myös "partaa", jonka poistan vetämällä.
Jos kypsä simpukka ei ole avautunut (kuori on kiinni), sitä ei syödä. Lautasen pohjalle voi jäädä hieman hiekkaa. Simpukat suodattavat vettä elääkseen, joten kaikkea ei vain saa pois. Ei siis kannata kaapia liemilautasta aivan pohjaan saakka. Syömätapoja on monia. Lusikkaa ja leipää tarvitaan liemen syömiseen, mutta simpukoihin paras ruokailuväline on joko haarukka tai toinen simpukka: tyhjää simpukkaa voi käyttää ottimena pinsettien tapaan. Voi kuulostaa hölmöltä, mutta on oikeasti sangen kätevää!
Jälkiruoka taas kerran helpomman mukaan
Olen tainnut ennenkin julkaista täällä näitä laiskan naisen jälkiruokia. Mutta tällaisen nyhertelyn jälkeen ei vain pysty enempään. Ja hyvin tekivät herkkujäätelö ja mansikat kauppansa!
