Pastaa! Basta!

Olen nyt muutaman päivän ollut Juoksijan Vaimo. Mies osallistuu lauantaina Helsinki City Runin puolimaratonille. Viimeisen viikon valmentautumiseen ja tankkaukseen kuuluu vähintään yhden 1,5 litran vichypullon naukkailu ja päivittäinen pasta-ateria. Mainio tekosyy syödä itsekin suurta herkkuani pastaa joka päivä!

Minusta ei todellakaan olisi karppaajaksi. Italiassa asuvat sukulaiseni opettivat jo lapsena himoitsemaan pastaa. Iso, suolaveden ja pastan tuoksuinen kattila porisi usein kesämökillä ja herautti veden kielelle. Ja äiti sai laittaa bolognesea vaikka joka päivä. Jo silloin painoin keskusteluista mieleeni, että oli käsittämätöntä, että Suomessa kaikkea pastaa kutsuttiin makaroniksi, keitettiin se ylikypsäksi tai peitettiin sen maku liialla kastikkeella.

Opin varsin varhain myös kieputtamaan spaghetin haarukan ympäri oikein. Se tapahtuu syvän lautasen reunaa vasten tai lusikan avulla. Ja jos huolellisesta kieputtamisesta huolimatta haarukalliseen jää kiusallisia pätkiä, niitä ei suinkaan imaista suuhun vaan puraistaan poikki. Vaikka ruoan tiputtaminen suusta voikin tuntua jotenkin brutaalilta, on tämä silti imailuääniä sivistyneempää. 

Kaupan tuorepasta on huijausta

Kaupan hyllyillä asioidessa on vaikea ymmärtää tuorepastaan liittyvää hössötystä (tuorelasagnea lukuun ottamatta, joka on aivan loistava keksintö). Onnistun kohtalaisen usein keittämään kaupan tuorepastan jotenkin limaiseksi. Ja voiko mitään sellaista kutsua tuoreeksi, joka on vakuumissa viikkoja?


Aivan uuden ulottuvuuden tuorepastaan toi kuitenkin häälahjarahoilla kotiimme hankittu Kmix-yleiskone. Mies on leiponut lukemattomia ihania leipiä Viva ciabattan ohjeilla, ja minä puolestani olen ihastunut pastan valmistamiseen. Se on niin yksinkertaista ja silti jotenkin jännittävää ja vauhdikasta!

Kmix & linguine.

Mitään kauhean tarkkoja pastataikinan teko-ohjeita en nyt tässä yhteydessä uskalla antaa, sillä niin paljon riippuu menetelmästä, jolla taikinan tekee. Perinteisin tapa lienee sotkea jauhot ja kananmuna toisiinsa suoraan työtasolla. Itse en ole menetelmää kokeillut. Kmixillä valmistettaessa hyvä pastataikina muistuttaa karkeita korppujauhoja. Ensin sekoitetaan vatkaimella kulhossa durum-vehnäjauhoja ja kevyesti vatkattuja kananmunia suhteessa 400 g jauhoja ja 200 g vatkattua kananmunaa laitteen ohjeen mukaan. Todella helppoa!


Sitten alkaa hauskuus: päällä olevalle tasolle laitetaan taikinamurusia, syötetään niitä pikkuhiljaa koneeseen, joka sitten puskee valmista pastaa pihalle. Siinä kokki sitten vain leikkaa pastat sopivaan pituuteen leikkurilla (vipu, joka näkyy kuvassa oikealla). Kaikki tämä tapahtuu kohtalaisen nopeasti. Pastan valmistaminen ei siis todellakaan ole mitenkään monimutkaista oikeilla välineillä. Kun keittoaikakin on lyhyt, kaikkein työläin vaihe taitaa olla kaikkien pikku osasten peseminen ja puunaaminen seuraavaa käyttökertaa varten...

This week I've mostly been eating...

...pasta. 


Olemme syöneet kotitekoista casareccea puttanesca-kastikkeessa (ks. ohje alla) sekä annokset Tehtaankadun Il Bucatinossa. Ravintolassa oma valintani oli selvä. Jos listalla on tomaattipohjaista äyriäispastaa, suljen silmäni kaikelta muulta. Se on ehkä kaikkien aikojen lempiruokani. Äyriäiset olivat niin tuoreita kuin ne Suomessa vain voivat olla ja juuri sopivasti kypsennettyjä. Rahalle todella sai vastinetta!

Spaghetti allo scoglio. Annoksessa oli venus- ja sini-
simpukoita, mustekalaa, katkarapua, merirapua ja jättikatkarapua.

Miehen tilaama carbonara oli myös aidon oloinen. Lautasella ei ollut mitään hikisiä kinkkusuikaleita kermassa vaan pancettaa eli savukylkeä ja kananmunaa.

Casarecce alla puttanesca

En ole ihan varma, menikö otsikko kieliopillisesti aivan oikein... Alatyylisellä nimellä kulkevan puttanescan tomaattipohjainen kastike saa makunsa valkosipulin ja chilin lisäksi anjoviksesta, oliiveista ja kapriksista. Se sopiikin suolaisen himoon.

Näyttää ehkä paljolta, mutta tätä ruokaa varten ei tarvinnut käydä kaupassa!

Casareccen laite työntää S-kirjaimen muotoisesta aukosta, ja lopputulos muistuttaa hieman pikkuruisia papyruskääröjä. 

Casarecce.

Soosiin käytimme anjoviksia ja kapriksia, jotka olivat matkamuisto viimekesäiseltä Sisilian-reissulta. Kannattaa huomioida, että anjoviksissa on valtavasti eroja. Toisin kuin Alvar Gullichsen Bonk-taiteessaan väittää, anjovis ei ole kalalaji, joka tuottaa sähköä. Itse asiassa se ei ole kalalaji lainkaan vaan tapa säilöä. Laadukkaat välimerelliset anjovikset tehdään sardelleista. Suomi-jansson-versioissa käytetään kilohailia ja mausteetkin ovat erilaiset.

Kalaa sisältävien pastojen kanssa ei yleensä käytetä parmesaania,
mutta anjovishan on ennemminkin mauste kuin kala...

6 kypsää tomaattia
pieni tölkki kokonaisia säilöttyjä tomaatteja
3 rkl oliiviöljyä
2 sipulia hienonnettuna
3 valkosipulin kynttä ohuina viipaleina
3 pientä kuivattua chiliä murskattuna
3 rkl kapriksia
8 anjovisfileetä pieninä palasina
1 dl kalamataoliiveja
(persiljaa)
(parmesaania tai grana padanoa)


Jos teet pastan itse, tee se ensin keittämistä vaille valmiiksi.

Kalttaa tomaatit. Tee x-viilto tomaattien pohjaan ja upota ne kymmeneksi sekunniksi kiehuvaan veteen. Tämän jälkeen kuoriminen käy helposti. Pilko tomaatit pieneksi.

Kuullota sipuli öljyssä. Lisää pannulle valkosipuli ja chili.

Lisää pilkotut tomaatit, kaprikset, anjovis. Anna porista niin kauan kuin sinulla on aikaa, vähintään 20 min. Laita pastavesi ajoissa kiehumaan. 

Keitä pasta suolavedessä ja valuta huolellisesti. Sen kypsyessä poista oliiveista siemenet ja viipaloi ne. Raasta myös juusto valmiiksi. Voit huuhtoa pastan pikaisesti kylmällä vedellä, jolloin kypsyminen pysähtyy.

Lisää oliivit ja hienonnettu persilja lopuksi. Sekoita kastike ja pasta. Tarjoile välittömästi!

Toivon, että ehdin vielä tehdä ikisuosikkiani pestopastaa. Jos et ole vielä tehnyt itse pestoa, tee se nyt! Maista, niin tiedät, miksi. Mutta ehkä nyt riittää vähäksi aikaa. Basta!




Kuvat © Annan.