Kesäherkkuja

Kesälomaan kuuluu herkuttelu. Mikäpä olisi kesäiltana ihanampaa kuin istahtaa mökin kuistille tai ulkoilmaravintolaan ja nautiskella hyvä ateria hyvässä seurassa kaikessa rauhassa.

Meillä mieheni kanssa tämä herkuttelu on ehkä hieman jopa livennyt käsistä.  Jopa siinä määrin, että päätimme miehen kanssa pitää ravintolattoman elokuun. (Tästä myöhemmin lisää...) Näiden makumuistojen myötä heitän hyvästit herkkukesälle 2012, ainakin melkein.

Rosee, ystäväni

Roseeviini on ollut minulle ehdoton tämän kesän juttu. Pitkään naama vääntyi mutruun jo ajatuksestakin, mutta ehkä olinkin maistanut vain joitakin eltiempoja.

Aloitimme kesäloman minilomalla Tukholmassa, ja siellä kaikki tuntuivat nauttivan roseeta, ja kieltämättä vaaleanpunainen juoma näytti myös aika kivalta lasissa. Päätin siis antaa juomalle vielä yhden mahdollisuuden. Kannatti.

Olen erityisen tykästynyt vaaleisiin roseisiin kuten tämä kuvassa näkyvä huurteinen Rosé de Loire, jonka kiiltokuvamainen ruusuetiketti on melkein liian suloinen kestää. Tässä tapauksessa maku vastaa etiketin hempeyttä. Nam!

Basilikaiseni

Otin yllä olevan kuvan oikeastaan alun perin esitelläkseni uskomattoman ruukkubasilikani, ja roseeviinipullo oli siinä vain havainnollistavana mittapuuna. Ostin yrtin täsmälleen tällaisena ja tämänkokoisena. 1,69 e Ruoholahden Citymarketista. Että silleen. Se oli jotenkin liikuttava, kuin kesällä kasvupyrähdyksen saanut lapsi – pussikin ulottui poloista vain puoliväliin.

Basilika on saanut nimensä kreikan basileuksesta,  joka tarkoittaa kuulemma jonkinlaista johtajaa. Melkoinen johtaja tuore basilika onkin esimerkiksi salaateissa hallitsevan makunsa ansiosta. Viimeksi käytin basilikaa näihin Suomenlinnassa nauttimiimme eväsleipiin. 

Leivissä on täytteenä basilikan lisäksi tomaattia, mozzarellaa, salamia, rucolaa ja oliiviöljyä. Kokeilin tällä kertaa täyttää leivät vasta paikan päällä, mikä kyllä kannatti. Eivät olleet yhtään vetisiä, toisin kuin lajitoverinsa yleensä. Eikä siinä kauaa nokka tuhise, kun muutaman leipäsen väsää. Viipaloidut tomaatit ja mozzarellat ynnä muut täytteet vain rasiassa mukaan. Kuumana päivänä kannattaa vihreiden varsien ympärille kietaista hieman kosteutta.

Tervetuloa kevyempi elokuu

Jottei totuus unohtuisi, söin minä heinäkuussa muutakin kuin basilikaa ja roseeviiniä. Esimerkiksi nämä, yhden kesäpäivän aikana Porvoossa.

Kesäravintola Johansin Porvoon pienet ensimmäisellä lautasella , muissa Bistro Sinnen Menu Sinne.

Porvoolaisen kesäravintola Johansin terassi. Suosittelen.

Kaiken kesäherkuttelun jälkeen olisi nyt tarkoitus viettää ainakin hetken verran terveellisempää elämää. Herkuttelusta en silti luovu. Onneksi ei tarvitsekaan. Kesälounaaksi riittää vihersalaatti, jota voi piristää milloin mitäkin on käsillä. 

Viimeksi lisäsin joukkoon mangoa, vaikkei hedelmä juuri nyt mikään sesonkiherkku olekaan. Kastike on muuten tavallinen dijón-vinaigrette, mutta tein sen vadelmaviinietikkaan ja mausteeksi lisäsin vielä muutaman pisaran ruusuvettä. Hedelmäistä! 

Kuvat: © Annan.

Unelmatehdas

Sitä on sitten oltu lomalla. Säiden armoilla ja Suomen kamaralla, mutta lomalla kuitenkin. Itselläni on siitä onnellinen tilanne, että tämä loma voi kestää hieman pidempäänkin. Vaikken mitään Permanent vacationia ole tästä suunnittelemassa, on ollut jotenkin ihmeellisen vapauttavaa ajatella, etten vielä tiedä, mitä tulevana syksynä teen. 

Toinen unelmatehdas. Kuva: EveryStockPhoto.

Lomalla on aikaa ajatella, ja sadepäivät soveltuvat tähän tarkoitukseen aivan yhtä hyvin kuin aurinkoisetkin. Omien pohdintojeni tuloksena on syntynyt mm. ajatus tietokirjasta, joka liittyy aika paljon näihin täälläkin pyörittelemiini teemoihin –  muutokseen, unelmiin ja niiden toteuttamiseen. Ilahduin ideastani aivan aidosti ja sydämeni pohjasta – Tämähän voisi jopa toimia! – kunnes havahduin siihen tosiasiaan, että eihän vielä tähän kannata olla tyytyväinen, eihän mitään kirjaa ole vielä olemassakaan. Olen vasta keksinyt (taas!) uuden toteuttamista vaativan unelman. On helppo haaveilla ja unelmoida, mutta idea on vasta idea, ei vielä todellisuutta. 

Kun on haluja moneen, on vaikea tyytyä yhteen. Ja siinä sitä ollaan, jokainen raaja kiinni jossakin narussa, jolloin lopputulos on, että pysyy paikoillaan. 

Elämme valintojen aikoja.

Lomalla viimeinkin

Vaikka olenkin joskus saavutettuja etuja kritisoinut, yhdestä etuudesta en olisi valmis itsekään luopumaan. Nimittäin lomasta.

Moneen muuhun kulttuuriin verrattuna suomalaiset lomat ovat muhkeat. Olen kuullut kysyttävän, että mihin me suomalaiset pitkiä lomiamme tarvitsemme: meillähän on kaksi päivää lomaa joka viikko! Todellakin, monella suunnalla maailmaa viikonloppuvapaatkin ovat utopiaa, puhumattakaan useamman viikon tauosta, jonka syyksi riittää  se, että on kesä.

Lomalaiselta saattaa unohtua sellainenkin arkinen asia kuin kameran piuha.
Siispä järvimaisema Wikimedia Commonsista.

Senkin uhalla, että vaikutan ahdasmieliseltä ja itsekkäältä ja että oikaisen moniakin sosiaalipoliittisia epäkohtia, olen sitä mieltä, että pohjoisessa tarvitaan kesälomaa, kenties kipeämmin kuin muualla. Tuntuu, että talvella moni elää vain puolittain, tarvitsee enemmän unta, elää lomaa varten – tai paremminkin herää eloon vasta lomalla. On enemmän elävä kuollut kuin elävä. Menee sänkyyn yhdeksältä palatakseen pimeyteen seitsemältä. Joskus tuon pimeyden katkaisee pakettimatka etelään. Antakaa anteeksi huono makumme. Meille täytyy sallia Kanariat ja Pattayat. Olemme epätoivoisia! 

Vaikka säät eivät ole tänä kesänä suomalaisia suosineet, on sentään useimmilla ollut tai tulossa loma. Ja sehän riittää.