maanantai 27. elokuuta 2012

Innostusta ja uteliaisuutta

Pinterest/Mixinterest.

Keskiviikkona varmistuu asia, jota olen odottanut piiiitkään... Olen niin innoissani ja jännittynyt, etteivät jalat tahdo pysyä maassa!

Denise Nugent/Pinterest.

Olen ihan mahdoton jännittäjä, olivatpa kyseessä hyvät tai huonot uutiset. Ensin odotetaan, kuinka käy. Sitten kohdataan uutiset, jännityksessä tietenkin. Ja aika usein vuorossa on vielä jälkijännittäminen: että kuinkas sitten kävikään, ja voi sitä sydämen pamppailua.  Miten outoa! Onkohan teillä muilla vastaavia kokemuksia?

Mutta ehkä jännitys, uteliaisuus ja innostus kytkeytyvät yhteen? Ainakin niitä on joskus hankala erottaa toisistaan. Yhteenlaskettu tunnelataus on niin suuri, että se on jo fyysistä. Vatsanpohja jännittyy. Rinnassa tuntuu epämääräistä kaipausta, kun sydän sykkii nopeammin, mikä taas saa kädet tärisemään. Joskus jännitys kuuluu myös äänessä.


Silti, jos pitäisi valita, jännittääkö vai olla jännittämättä, niin valitsisin jännittämisen. Silloin todella tuntee olevansa elossa, joka solullaan!

Ollaan siis uteliaita, niin saadaan jotakin jännitettävää tuleviinkin viikkoihin!


Haluaisin tällaisen seinälleni.
Juliste: Anthony Burrill.

perjantai 17. elokuuta 2012

Ravintolaton elokuu

Lupailin tuossa taannoin kertoa tempauksestamme nimeltä ravintolaton elokuu. Kuu onkin näemmä jo puolivälissä ennen kuin ennätin siitä tänne kirjoittaa. Pahoittelen, että postausväli pääsi venähtämään. Työnhaku vasta onkin kovaa työtä, sanokaa mun sanoneen. 

Ravintolattoman elokuun idea on juuri sitä, miltä se kuulostaakin: emme käy ravintolassa elokuun aikana. Syitä tähän on monia. Olemme miehen kanssa melkoisia nautiskelijoita, ja ravintolassa käynti kuuluu keskusta-asumisen hyviin ja huonoihin puoliin. Alkaa nimittäin jossain vaiheessa näkyä sekä kukkarossa että vyötäröllä. Luultavasti pyörtyisin, jos nenän eteen tuotaisiin summa, jonka taloutemme on viime vuonna käyttänyt ravitsemusliikkeissä.

Joitakin myönnytyksiä olen kuitenkin joutunut tekemään. Kahviloita en ole laskenut ravintoloiksi, sillä täytyyhän sitä nyt silloin tällöin kunnollinen latte saada. Baarin ohi tuskin myöskään kävelisin, jos houkuteltaisiin. Viime aikoina ei vain ole pahemmin tullut baarituoleja kulutettua. Seuraava pöytävarauksemme on syyskuun puolella. Ehkä se silloin tuntuu myös juhlavammalta pienen tauon jälkeen?


Mitäs (salaattia) tänään syötäisiin?

Ehtoisan emännän on toisin sanoen pitänyt viime aikoina miettiä tavallista enemmän ruokapuolta. 


Mustikoita ja vaniljajogurttia

Arkiaamuisin olemme nyt jo monta viikkoa syöneet mustikoita ja vaniljajogurttia, perinteistä kesäherkkuani. Viime viikonloppuna käytiin poimimassa marjoja maalla itsekin. 


Mustikat syötiin sellaisenaan, villivadelmat päätyivät hilloksi...

Kelpaahan noita ämpäreitä näin jälkikäteen katsella, mutta oikeastaan marjastuksessa on ihanaa vain lopputulos. Metsässä itikat syö, selkä huutaa hoosiannaa ja lisäksi puuha saa kädet kaameaan kuntoon. Kynnenaluset ovat mustanaan mustikoista ja vadelmapensaiden raapaisut muistuttavat kissatappelun jälkiä. Mutta on se sen arvoista. Käsinpoimitut mustikat muuten säilyvät jääkaapissa paljon pidempään kuin poimurilla rikotut.


Salaattia miehelle

Kun tässä nyt on ollut aikaa, olen hemmotellut miestä laittamalla hänelle aamuisin lounassalaatin. Pieni arkipäiväinen teko, jolla on helppo saada toinen hyvälle tuulelle. Ja tuleepa minunkin herättyä ajoissa... Parin viikon aikana on tullut tehtyä kanasalaattia, rapusalaattia, siemensalaattia, munajuustosalaattia, quinoa-salaattia, feta-hummussalaattia... Apua, en edes muista kaikkia!

Tässä niistä eräs. 


Siemensalaatti

1 reilu lounasannos (tuplaa, jos teet kahdelle)


kourallinen kahta eri salaattia
tomaatti veneiksi pilkottuna (tai 6 pientä kirsikkatomaattia)
pala kurkkua puolikuina (tai yksi avomaankurkku)
kesäporkkana tikuiksi leikattuna
1/2 avokadoa pilkottuna
pieni kulma leipäjuustoa pilkottuna
2 rkl kuorittuja seesaminsiemeniä 
pieni kourallinen pinjansiemeniä
suolaa, pippuria, oliiviöljyä

Valmista salaattipohja: revi salaatit ja pilko vihannekset. Ripottele sekaisin. Lisää juusto ja hieman jäähtyneet paahdetut siemenet. Mausta suolalla ja pippurilla. Lorauta päälle hieman oliiviöljyä.


Vinkki nro 1

Siemenet paahdetaan vuorotellen kuivalla pannulla käännellen. Malta kuumentaa siemeniä, kunnes tunnet paahteisen tuoksun. Paahteinen on kuitenkin eri asia kuin palanut... Koska paahtaminen on nopeaa hommaa, kannattaa paahtaa siemenet sortti kerrallaan, koska ne kypsyvät hieman eri tahtiin. 


Vinkki nro 2

Avokadon leikkaan näin:

Halkaise avokado kerran. Poista siemen. Kypsästä avokadosta se lähtee kevyesti puristamalla. Halkaise sitten avokadonpuolikas uudelleen samaan suuntaan niin, että saat neljäsosa-avokadoja. Nappaa "avokadovene" hedelmäpuoli alaspäin käteen ja vedä kuori sormin pois. Nämä veneet on helppo paloitella kauniiksi palasiksi. Lusikalla kuopiessa hedelmä muussaantuu helposti. 

Vinkki nro 3

Jos teet salaatin evääksi, kannattaa käyttää kokonaisia kirsikkatomaatteja, jotka eivät mehusta salaattia.


Vinkki nro 4

Kastike tappaa salaatin. Kastikkeen lisäämisen jälkeen se tulisi syödä mahdollisimman pian. Jos harrastat lounassalaatteja usein, hanki töihin pieni oliiviöljypullo.



Kuvat: © Annan.

perjantai 10. elokuuta 2012

Mökkiruoat ilman jääkaappia

Matkaamme kohta miehen kanssa perheeni mökille viettämään laatuaikaa... ilman sähköä ja juoksevaa vettä. Viikonlopuksi pitäisi siis keksiä syötävää, joka ei tarvitse säilyäkseen jääkaappia. Maakellari tästä tupasesta toki löytyy, mutta se ei ole ihan riittävän viileä liha-, kala, ja maitotuotteille. Elämmekö siis viikonlopun vegaaneina? 

Lyhyttä viikonloppua ei viitsisi katkaista pitkällä kauppareissulla, joten jotakin sellaista piti keksiä, mikä kestäisi viileähkössä tai huoneenlämmössä muutaman päivän. Koska mies inhoaa hernekeittoa ja olemme välttäneet tonnikalan syöntiä, säilykeosasto täytyy oikeastaan skipata. Tai löytyisihän sieltä toki ainekset mökkiklassikkoon eli nöttköttispagettiin, mutta taidamme skipata tällä kertaa myös sen...

Kuva: Wikipedia.
Kummasti sitä onkin tottunut ylellisyyksiin kuten sähköön ja ruoka-aineiden vapaaseen valintaan. Tekee varmasti hyvää tällainen pieni muistutus oman arjen helppoudesta.

Onnenkantamoinen

Paistaa se aurinko risukasaankin. Eilisestä Hesarista löytyi resepti kantarelli-kevätsipulipastaan, johon ei tarvita kermaa! Täydellistä! Juustoa ja voita pastaan toki tulee, mutta ne nyt säilyvät jonkin aikaa viileässä.

Kuva: HS.fi. 


Mökkimenu 

...näyttää nyt sitten tältä:

Perjantai-illallisella on tarjolla silliä ja perunoita (joita keitetään samalla myös lauantain salaattitarpeiksi). 

Lauantaina syömme aamiaiseksi puuroa tai kananmunia, leipää ja mehua. Lauantaipäivän lounaana on salaatti vihanneksista, uusista perunoista ja retiiseistä. Illalla herkutellaan kantarellipastalla.

Sunnuntaille riittääkin runsas aamiainen.

Ta-daa!

Nämä ruoat valmistuvat myös vähällä vaivalla. Tämä onkin tärkeä seikka, sillä olen pyhästi vannonut viettäväni mahdollisimman paljon aikaa vadelmapensaita, mustikanvarpuja ja kantarellipaikkoja peraten. Metsässä pääsen vapaasti toteuttamaan keräilyviettiäni. Se on helpotus kaikille. Jollei keräilypatoutumia pääse näin elokuussa luonnollisella tavalla purkamaan, seuraa hallitsematonta käytöstä vihannesosastolla, kun tarjolla on tuoretta, kotimaista sipulia, paprikaa, kesäkurpitsaa, parsakaalia, tomaatteja, avomaankurkkua...

Kuva: Wikimedia Commons.

Eilen tapasin tutun ruokakaupan kassan jälkeen. Kerroin ostaneeni mökkiruokia. Käytiin seuraava dialogi.
– Taitaa tulla pidempi reissu? 
(Naurahdus ja lyhyt hiljaisuus.)
– En vain osaa tehdä ostoksia kohtuudella.
– No mutta, ruoka on elämän ihanimpia asioita.

Ja niinhän se on.

torstai 9. elokuuta 2012

Se on siinä!

Erinäisten vaiheiden jälkeen minulla on toimintasuunnitelma!




Askeleet

1. Päästän irti epäilyksistäni.
2. Hankin positiivisia kokemuksia, jotka lisäävät itseluottamustani kirjoittajana.
3. Kahden viikon sisällä tarjoan juttua muutamaan lehteen.
4. Teen listan asiakasviestintää tekevistä yrityksistä ja otan yhteyttä niihin. Haen kiinnostavia töitä muutenkin.
5. Hyödynnän verkostot: kerron, että etsin viestintä-, kirjoittamis- ja editointityötä.
6. Teen sen, mitä olen luvannut itselleni.
7. Aloitan laajemman kirjoitusprojektin.
8. Kehitän taitojani. Aluksi varaan kirjoittamiseen aikaa kaksi tuntia joka päivä.

Olen voimallisesti matkalla kohti minulle oikeaa työtä.


P.S. Teidän lukijoiden joukossa on varmasti muitakin, jotka ovat jossain vaiheessa miettineet, mitä sitä ihan oikeasti alkaisi tehdä työkseen. Olisi hienoa kuulla, miten te olette ajatelleet saavuttaa tavoitteenne!

perjantai 3. elokuuta 2012

Ystävät rakkaat


Miten olenkaan onnistunut löytämään elämääni kaikki sen ihanat ihmiset? Heidät, jotka naurattavat, itkettävät, uskovat, rohkaisevat, joiden pelkkä olemassaolo tekee tästä pallosta paremman paikan?

Ystävä T:n, joka on läheinen vaikka onkin kaukana. 
Ystävä A:n, joka antaa viisaita neuvoja ja ajattelemisen aiheita. 
Ystävä S:n, jonka kanssa hullutella. 
Ystävä S:n, jonka suoruus auttaa oivaltamaan – ja aika usein naurattaakin!
Ystävä M:n, joka kysyy oikeat kysymykset.
Ystävä K:n, johon voi luottaa. Asiassa kuin asiassa.

Sekä muut matkan varrelle sattuneet rakkaat ja ihmeelliset ihmiset. Kuten uuden ystäväni P:n, jonka uskallusta ihailen. Ihan ihmettelen, että hänetkin olen saanut tavata!

Sekä tietenkin puolisoni, ystäväni, rakkaani T:n.

Hyvää yötä, rakkaat!

Kuva: Rishika.