Ajan taitteita

Vuoden vaihtuessa on luonteva taitekohta ajatusten kääntyä menneeseen ja tulevaan. Miten viime vuosi meni? Mitä toivon ensi vuodelta? Näyttääkö menneisyys vai tulevaisuus ruusuisemmalta? 

Optimistin vastaus on selvä.

Omia toiveitani ja tavoitteitani mietin aika tarkkaan vuosi sitten, ja vaikka kaikki ei ihan käsiksen mukaan mennytkään – Kenelläpä menisi ja pitäisikö edes mennä? – olen todella tyytyväinen siihen missä olen nyt. Oikeastaan voisin pitää itseäni suorastaan ihmeellisen, yltäkylläisen onnekkaana. Ihania asioita on ollut matkallani tänäkin vuonna.

Olen esimerkiksi saanut viettää 2-vuotishääpäivää ilman että loppua häämöttää, mikä taitaa nykyään olla saavutus jo sekin. Mutta kun saa rakastaa näin...

Vuoden päättyessä plakkarissa on myös vakituinen, mieluinen työpaikka. Vakinaistaminen ja elämäni nopein urakehitys parissa kuukaudessa. Ei paha, ei paha ollenkaan...

Ja tietenkin olen saanut olla terve. Asia, joka on helppo unohtaa silloin, kun kaikki on hyvin. Tietysti silloin ylipäätään pyyhkii aika hyvin, jos muistaa hyviä hetkiä enemmän kuin huonoja. Uskoisin, että hiljalleen alan huomata paremmin ne hetket, kun olen onnellinen, siinä hetkessä.

Ja saa niistä iloita jälkikäteenkin. Menneisyyteen takertuminen on eri asia kuin muistojen vaaliminen. Mikä onkaan parempaa kuin hymähtää itsekseen vaikka aamukahvin ääressä hyvälle muistolle?

Koin aika puhdasta iloa ihan tässä hiljattain. Sinä iltana istuttiin isolla joukolla meidän keittiön pöydän ääressä. Tämä kaveriporukka kokoontuu kokonaisuudessaan aika harvoin, joten päätimme pitää pienen kierroksen, jossa jokainen sai kertoa, mitä heille kuuluu. Hyvän ruoan lomassa kuultiin iloja ja suruja. Oltiin yhdessä.

Ja sitten tuli pukki. Jonka kanssa ehkä ihan vähän tanssin...

Puhdas onnen hetki voi näyttää tältäkin.

Onnea matkaan vuoteen 2013!

Kuvat: Things that make you go hmmmm / Pinterest, oriana layendecker / REVS magazine, Brian fleming / Lifestyle Mirror, Queens of Vintage ja viimeisenä sopivan hämyinen ruutukaappaus Hannan kuvaamasta videosta - liikkuvaa kuvaa en sentään tänne lataa ;) 

Piirun verran parempi TV dinner

Linnanjuhlat – mikä loistava tekosyy laittaa vähän tasokkaampaa purtavaa television ääreen!

Itsenäisyyspäivän cocktailpalat

Graavilohta ja kananmunaa saaristolaislimppuviipaleella
Muikunmätiä, smetanaa, ruohosipulia ja paahtoleipää
Paahdettua ankanrintaa, päärynää ja dijón-calvados-majoneesikastiketta
Pähkinäsalamia ja viinirypäleitä

Juustotarjotin
Vuoristojuustoa, brietä ja mietoa sinihomejuustoa, erilaisia keksejä ja pipareita sekä saaristopäärynöitä ja päärynähilloa

Mainettaan helpommat

Cocktailpalat ovat työlään tarjottavan maineessa, mutta itse asiassa ne ovat aika nopeita valmistaa, kun kaiken vähänkään aikaavievän voi oikeastaan tehdä etukäteen. 

Nämä pikkupurtavat kokosin tunnissa, ja aika riitti mainiosti. Etenkin, kun mies leipoi leivät ja paahtoi ankan. Mitäköhän minä oikeastaan edes tein?!

Graavasin kalan edellisenä päivänä. Keitin kananmunat. Leikkasin leivät. Paahdoin paahtoleivät. Leikkasin salamin. Loppu olikin oikeastaan näpertelyä ja asettelua.

Juustotarjotin toimii aina, kunhan vai löytää kypsiä juustoja ja muistaa ottaa ne huoneenlämpöön ajoissa. Sama pätee salamiin. Hyvä salami menettää puolet mauistaan, jos sen tarjoaa jääkaappikylmänä.

Pakko muuten erikseen suitsuttaa noita päärynöitä. Olen muutamasta isommasta K-kaupasta onnistunut löytämään kilon säkin pikkuruisia, ahvenanmaalaisia saaristopäärynöitä, jotka ovat ihanan maukkaita ilman päivien kypsyttelyä. Olisikohan syy pussin kyljessä mainittu eniten aurinkotunteja Pohjoismaissa?

Jälkiruokaa ei tarvinnut taaskaan tehdä itse, kun kohteliaan omatoimiset (itsenäiset?) vieraat toivat valkosuklaajuustokakkua koristeenaan puolukoita. Emäntä kiittää!

Ensi vuonna uudelleen

Hieman jälkijättöisestihän nämä reseptit näin taviskokilta tulevat, mutta kannattaa pistää korvan taakse. Vaikka vain tunnelmallista arki-iltaa varten. Jos nämä maut eivät miellytä, kurkkaa viimevuotisia herkkuja...