Arki-iltapala: tomaattibruschetta

Tähän iltapalaan ei paljoa tarvita. Vain vaaleaa leipää (voi olla vähän kuivaakin), muutama tomaatti, basilikaa ja oliiviöljyä. Siinä se.

Yksinkertaista ja hyvää.

Oikeastaan vaikein paikka liittyy sanan bruschetta ääntämiseen. Jostakin syystä suuhuni on itsepintaisesti pesiytynyt virheellinen muoto "brushetta", vaikka oikeaoppisesti sanassa ääntyy k kuten kirjoitusasussakin. Ehkä tämän kirjoitettuani nyt vihdoin opin!

Tai no, jos aivan rehellisiä ollaan, toinen vaaranpaikka liittyy leipien paahtamiseen, kuten tänään palohälyttimen säestämänä sain todeta. Käytän leipien paahtamiseen uunin grillitoimintoa, mutta se on niin ärhäkkä, ettei leipiä voi jättää valvomatta hetkeksikään. Laitoin leivät uuniin, hain kameran ja kuvasin tomaatteja. 

Pahaa-aavistamaton kuvaaja keskittyi tomaatteihin. 

Kaksi minuuttia myöhemmin minulla oli pellillinen päältä pikimustia leipiä. Onneksi leipää riitti vielä toiseenkin satsiin... Ei mennyt taaskaan niin kuin suomenruotsalaisessa lifestyle-ohjelmassa. Pidä siis varasi – sinua on varoitettu! Muuten iltapala valmistuukin varsin helposti ja vieläpä vartissa.

Tomaattibruschetta

Kahdelle

3–4 kypsää tomaattia
8 basilikanlehteä
1/2 dl oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria
1 valkosipulinkynsi
vaaleaa leipää viipaleina

Leikkaa tomaateista kannet. Koverra lusikalla siemenet pois. Paloittele hedelmäliha leikkuulaudalla pieniksi kuutioiksi. Revi tai pilko basilikanlehdet ja sekoita ne tomaattisilpun ja oliiviöljyn kanssa. Mausta suolalla ja pippurilla.

Kullanruskea on uusi musta.

Paahda leipäviipaleet uunissa grillitoiminnolla. Ole tarkkana, etteivät leivät paahdu liian tummiksi. Käännä leivät ja paahda toiseltakin puolelta. Ota leivät uunista ja hiero pinta halkaistulla valkosipulinkynnellä. Annostele tomaattiseos leipien päälle.

Voilà!

Leipästen seurana söimme sunnuntaibrunssilta yli jäänyttä hummusta, joka muuten maistuu ihan hyvin sellaisenaankin. Nams!

Onni on mies, joka tykkää käyttää blenderiä.

  Kuvat: ©Annan.

Sunnuntaibrunssi kotona

Ensimmäinen adventti, vapaa viikonloppu eikä mitään ihmeempää ohjelmassa. Pistimme siis pystyyn kotibrunssin pidemmän kaavan mukaan. Suosittelen lämpimästi! Nyt vain selaamaan vapaata viikonloppua kalenterista ja kutsua menemään kavereille, mars!

Joulukalenterin ensimmäinen luukku avattu!

Viikonloppunsa voi tietysti viettää monella tapaa, mutta minusta on ihanaa, kun saa kattaa pöydän täyteen herkkuja. Erityisesti juhlapäivinä tai jos on enemmän suita ruokittavana. Oikeastaan nautin jokaisesta vaiheesta yhtä paljon, menun suunnittelusta, ruokien valmistamisesta sekä tietysti lopputuloksesta eli herkuttelusta ystävien seurassa.

Tätä brunssia varten ostin muuten enemmän kananmunia kuin koskaan, 25 kpl! Olo oli kuin suurperheen äidillä niitä liukuhihnalle laittaessa. Syyllisinä pari peltiä pannaria, munavoi ja munakokkeli. Valmistelujen keskellä kuvaaminen unohtui jälleen kerran täysin, mutta tässä ystävän ottama otos todistusaineistoksi.

Kuvasta puuttuvat munakokkeli ja pannukakku.

Menu

Karjalanpiirakoita ja munavoita

Munakokkelia

Vihersalaattia

Kana-pastasalaattia

Ciabattaa

Hummusta

Tzatzikia

Marinoituja oliiveja

Juustoviipaleita ja kalkkunaleikettä

Pikkulihapullia ja nakkeja

Hunajamelonia ja ananasta

Hunajaa, jogurttia, pähkinöitä
Mango-banaani-proteiinismoothieta

Tuoremehua

Ahvenanmaan pannukakkua, vadelma- ja omenahilloa, kermavaahtoa

Lakua ja ranskanpastilleja

Namut.

Alla muutamia ohjeita. Ahvenanmaan pannukakku valmistui Valion ohjeella ja munakokkeli Eeva Kolun taikka paremminkin Hestonin. Suosittelen muuten tuota kokkelin vesihauteessa kypsentämistä! Lopputulos oli todella mehevä. Kymmenelle hengelle tuplasin annokset, mutta pannaria olisi juuri juuri riittänyt yksikin pellillinen.

Pikkulihapullat

1 dl korppujauhoja

2 dl kermaviiliä

1/2 sipulia hienoksi silputtuna

400 g nauta-sikajauhelihaa (luomu)

1 muna

suolaa mustapippuria, 

öljyä paistamiseen

Turvota korppujauhoja hetki kermaviilissä. Sekoita puuhaarukalla jauheliha, silputtu sipuli, muna ja mausteet joukkoon. Anna tekeytyä 15 min. Pyörittele koko taikinasta pieniä pyöryköitä lautaselle tai leivinpaperille. Sopiva määrä taikinaa on noin teelusikallinen taikinaa per pyörykkä. Paista öljyssä muutamassa erässä. Paistoaika riippuu palleroiden koosta. Pyörykät säilyvät pyöreinä, kun ne laskee paistinpannulle läheltä ja pyörittelee niitä ravistelemalla pannun reunaa vasten. 

Kana-pastasalaatti

500 g fusilli-pastaa ohjeen mukaan keitettynä

pari broilerinfileetä grillattuna raitapannulla ja maun mukaan maustettuna

kourallinen pakastettuja vihreitä papuja pikaisesti keitettynä

kirsikkatomaatteja iso rasia

ruukku rucolaa

200 g fetaa

ruukku basilikaa

1 punasipuli

1/2 keltainen paprika

öljy-viinietikkasalaatinkastiketta oman maun mukaan

Vinkki: marinoi punasipuliviipaleita hetki salaatinkastikkeessa ennen muiden ainesten lisäämistä, niin ne pehmenevät. Muut ainekset vain pilkotaan ja sekoitetaan. Brunssia varten kanan voi paistaa ja pastan keittää edellisenä iltana. Silloin pastan joukkoon kannattaa laittaa myös kastike sipuleineen yön yli.

Suosittelen väriä pimeyteen sisäisesti nautittuna.

 Kuvat: ©Annan.

Huojennus

Kun sain vihdoin kuulla (tai paremminkin lukea) vapauttavat sanat, olo keveni noin kuusi tonnia.

Kuva: Flickr / Camdiluv ♥

Tiedän, että on tyhmää kertoa tätä kertomatta enempää, mutta en mahda tälle mitään. Pääasia, että nyt on hyvin.

Ego ja tunteet

Hiljaiselostani täällä blogin puolella tuli uuden alun jälkeen tahattoman pitkä. Ei mennä syyhyn sen tarkemmin muuten kuin että se on tärkeä. Joskus elämä yllättää niin, että kaikki voimat pitää keskittää yhteen asiaan, jotta pääsee eteenpäin.

Kuva: Pauk / Wikimedia Commons.

Mutta aikansa kutakin. Tämä tilanne ei ole itsestäni kiinni, joten otan nyt vellonnasta hetken tauon ja yritän keskittyä uusiin ajatuksiin. 

Asiasta toiseen, kävin viime viikolla Maaretta Tukiaisen  kirjanjulkkariaamupalalla. Ilmoittauduin tilaisuuteen heti kutsun saatuani melkein kuukausi sitten.  Tuli niin voimakkaasti sellainen tunne, että tuonne minun on mentävä. Enkä voi olla valintaani muuta kuin tyytyväinen, vaikka aamusella purevassa syysilmassa Ruoholahteen pyöräillessäni en ollutkaan siitä aivan varma. Sain tilaisuudesta valtavasti energiaa. Kunpa voisi useamminkin aloittaa työpäivän vähän myöhemmin ja käyttää aamun omalla tavallaan...

Maaretta kertoi aluksi lyhyesti kirjastaan Egosta fantasmagoon – tie karismaattiseen itseesi omaan elävään tapaansa. Oheiseen videoon on kiteytetty kantava ajatus aika valloittavasti. Kirja odottaa vielä vuoroaan yöpöydällä – en ole oikein koskaan osannut lukea useita kirjoja samanaikaisesti – mutta lupaan kertoa lukukokemuksesta heti tuoreeltaan!




Muutenkin olo on alkanut hiljalleen kohentua. Olen alkanut herätä viikonloppuisin aikaisemmin. Erikoista. Etenkin henkilölle, jolle nukkuminen on aina ollut yksi elämän suurimmista nautinnoista. Mutta tämäkään asia ei ole itsestäni kiinni, joten parhaani mukaan yritän sopeutua. Mutta mikä siinä onkin niin vaikeaa?

Aamun ensimmäiset ajatukset vaikuttavat päivään huomattavasti. Pitäisi vain tarttua hetkeen tyytyväisenä siitä, että on hereillä, vastaanottavaisena uuteen päivään sen sijaan, että pyörisi tunnin turhautuneena sängyssä yrittäen painaa silmiä kiinni viimeisiin unenrippeisiin takertuen. 

Eteenpäin, ei taaksepäin, hoen itselleni. Taitaa olla niin, että sopeutuminen tapahtuu harvoin kivuttomasti. 

Elämää avokonttorissa

Työskentelen avokonttorissa. Aika ison osan aikaa vietän luurit päässä. Hälinä vaimenee siinä viiden aikaan, mikä houkuttaa hoitamaan ajatustyötä vaativat työt siinä vaiheessa päivää, vaikka oikeastaan olisi syytä lähteä jo kotiin. Tällä hetkellä esimerkiksi kahlaan läpi erään asiakkaan koko nykyistä esitemateriaalia läpi ja suunnittelen kokonaisuuden konseptia uudelleen. Ei oikein luonnistu akvaariossa.

Kuva: 500px.com / Pinterest. 

Jostakin syystä työpaikallani suhtaudutaan kohtalaisen tiukasti etätyöskentelyyn. Poistuminen on aina poikkeus, ja siitä pitää laittaa tiedotusmeili koko henkilökunnalle. Harvemmin tulee työskenneltyä etänä, kun tuntuu turhalta tehdä asiasta numeroa. 

Juhlapuheissa, lehtijutuissa ja Great place to work -tyyppisissä vertailuissa työnantajat suhtautuvat etätöihin myönteisesti, jopa kannustavat siihen. Toisaalta samat työnantajat kilpailevat työntekijöistä, mikä sekin on useimmille työnhakijoille kaukana arkitodellisuudesta. 

Loppukesästä luin Koko Hubaran jutun introverteistä Trendistä. Artikkelissa kirjoittaja kertoo kokemuksistaan ja nimenomaan kyvyttömyydestään sopeutua avokonttorielämään. Harmillista kyllä en enää löytänyt juttua netistä enkä lehtipinostanikaan. Muistan työminäni kuitenkin kokeneen hengenheimolaisuutta Hubaran kanssa.

En miellä itseäni introvertiksi elämän muilla osa-alueilla, mutta keskittyminen tarkoittaa minulle hiljaisuutta. Siispä oikeastaan luuritkaan eivät riitä, kun en haluaisi kuunnella niistä taustamelun peittävää musiikkia vaan hiljaisuutta, ajatuksiani.

Perjantaina pakenin tuon esiteprojektini kanssa. Vaihdoin verkkareihin, levitin pinkat sängylle ja tartuin niihin yksitellen. Piirsin, kirjoitin, hahmotin kokonaisuuksia. Viihdyin. Tähän en olisi koskaan kyennyt konttorilla. Jo aineistoa levitellessä häly, kysymykset ja muut keskeytykset olisivat katkaisseet työni lukuisia kertoja.

Ongelmana on vain, että en ehtinyt saada työtä perjantaina valmiiksi. Tohtisinko pakata paperit mukaani huomennakin?

Mark Twain työnsä ääressä. Kuva: Populiar.com.

Luova tauko

...on joskus paikallaan. 

Viikon sisään minulta kysyttiin kahdesti, miksi en ole kirjoittanut blogiani. Miksi en, todellakin? Yhtä selvää vastausta ei taida ollakaan. Ehkä olen viettänyt pitkiä päiviä tietokoneella muutenkin, ehkä keskittynyt hankkimaan kokemuksia, joita blogia aloittaessani elämääni kaipasin. Mutta täällä sitä taas ollaan.

Toukokuun jälkeen on tapahtunut kaikenlaista. Pientä ja isoa. Kuten...

Kahvittelua.

Romantiikkaa. 

Herkuttelua.

Matkailua.

Ulkoilmaelämää.

Arkea.

Juhlaa.

Iloisia arkiaamuja.

Kilometrejä.

Lempeä Rodoksella.

Tilaa ajatella.

Vuosi täynnä töissä.

Ja sitten tietysti niitä vähemmän kuvauksellisia hetkiä. Kastiketta rinnuksilla, juuri sopivasti kohdalle sattuneita rankkasateita, hajonneita lempiasioita, takaiskuja töissä, kyyneleitä, tiedättehän. Elämää sekin. 

Tuntuu hieman oudolta palata kuukausien hiljaiselon jälkeen. Toivottavasti jokunen lukijakin on pysynyt matkassa mukana. Katsotaan, mitä tästä tulee!

Kupliva maanantai

Maanantai sai kuplivan käänteen, kun illalla odotti Samppanjan sulot -viinikoulu. Viini-lehden järjestämät iltamat ovat olleet viihtyisiä ennenkin, mutta odotukset olivat kovat, kun aiheena oli kuohujuomien kiistaton kuningatar.

Päivä oli niin täynnä tohinaa, että lähdin töistä ihan kierroksilla, en mitenkään otollisessa mielentilassa hitaalle nautiskelulle. Sain kiirehtiä, että ehdin Katajanokan Vinoteekkiin. Mutta niin vain samppanjan tuoksujen ja makujen verkkainen tarkkailu sai keskittymään olennaiseen.

Hidas nautinto.

Tunnelmallisessa viinikellarissa kelpasi turista mukavia ja kirjata ylös havaintoja ja muistiinpanoja esimerkiksi erilaisista samppanjalaseista.

Illan päätähdet.

Suosikkejani olivat kaksi ravintolamyyntisamppanjaa, molemmat makumaailmaltaan tuhdimmasta päästä.

Tummista Pinot noir -rypäleistä tehty, pienen puolen hehtaarin tilan Ulysse Colin Blanc de Noirs Les Maillons (2009) oli rehevän metsäinen ja runsas. "Friikkikamaa – kuin laimea burgundi!" kuvasi illan isäntä  Mika Vanne kuvan mustaetikettistä viiniä. 

Pelkkä kupla?

Samppanjan kohdalla hinta on osa mystiikkaa ja ylellisyyttä. Voidaan sanoa, että juomassa on jossakin kohtaa ilmaa muutenkin kuin kuplien muodossa, jos pullo maksaa ravintolassa 300 euroa. Onhan maapalanenkin Champagnessa moninkertaisesti kalliimpi tavalliseen viinitilaan nähden. 

Entä mitä kalliilta maapalalta saa? Kylmässä kasvaneita, melkein raakoja rypäleitä ja paljon työtä. Viini ei tyydy vähään valmistuksessakaan. Käymisprosessia ruokitaan, viiniä käsitellään, pulloja jopa tanssitetaan. Ei ihme, että lopputuloksena on niin elegantti ja hienostunut juoma.

Illan kruunasi vanhimmalta samppanjatilalta peräisin oleva Philiponnat Clos de Goisses (1998).  Suuresta lasista nauttiessa upeasti kehittyneen samppanjan tuoksut ja maut viipyivät luonani pitkään. "Tuoksu on voimas, melkein sellainen ettei tarvitse edes maistaa", kuului eräs arvio. Ja toden totta, vesikin maistui paahteiselta tämän jäkeen.

Vinoteekin kellaritiloja.

Osa samppanjan viehätystä on, että juomaa tulee nautittua vain hieman erityisemmissä tilaisuuksissa. Kääntäen tämä tarkoittaa tietenkin, että kun nautitaan samppanjaa, tilanteesta tulee erityinen. Sanomattakin on selvää, että tästä maanantaista tuli aivan toisenlainen.

Samppanja-aiheisia sanontoja on monia, mutta eräs suosikkini on Madame Pompaudourin suusta: Champagne is the only wine that enhances a woman's beauty.

Hymyn se nostatti minunkin huulilleni.

Ilta oli harvinaisen miellyttävä.

Kuvat: ©Annan.

Vapaapäivä

Pidin pari päivää ylityövapaita ihan muuten vaan. Vietin minilomani kuin ulkomailla. 

Pyöräretki Eiraan sisälsi muun muassa pienen kirpparikierroksen.

Kaivarin Kanuunassa on kiva kierrellä ja hypistellä.

Götan maailma myy ulkokyltin mukaan erikoista antiikkia. Näin voi sanoa.

Hiukan ylellisyyttä lounaalla Maxillissa kierroksen jälkeen. Ikkunasta näyy polkupyöräni antiikkiliike Fasaanin edessä, jossa piipahdin hetkeä aiemmin. Kelkka lienee jonkun muun...

Kukkakaali-manchegosalaattia.

Helpotusta sisustuskärpäsen puremaan löytyi Laurizonista Tehtaankadulta. Ihan uskomatonta, miten hienoja tapetteja nykyään on saatavilla! Esimerkiksi näitä kahta on vaikea uskoa kaksiulotteisiksi. 

Saisiko olla pehmustettu seinä?

Vai poninkarvaa ruutuina?

Iltapäivällä sitten satoikin ja rankasti, mutta päivän hulinoiden jälkeen kotihiireily jo maittoikin.

Kuvat: ©Annan.

Salaattia kahdelle, tai vähän useammallekin...

Mies aina vitsailee, että en osaa laittaa ruokaa kahdelle. No päätelkää nyt itse kuvasta, miten on. Laitoin vähän salaattia lauantailounaaksi.

Tilannetta selittää myös se, että menin kauppahalliin ilman suunnitelmaa. Silloin tulee tietysti ostettua vähän kaikenlaista... Vanhan kauppahallin kauppiaat ovat tällä hetkellä evakossa meitä lähellä, pitkään hiljaiseloa viettäneessä Hietalahden kauppahallissa.  Meininki on aivan mahtava, vaikka tungos onkin näin viikonloppuisin melkoinen. 

On niin monta syytä pitää kauppahalleista. Tuotteet ovat kauniisti esillä ja laatu on kaukana vakuumeista. Mutta ennen kaikkea kauppahallissa keskustellaan. Pohdin Roslundin lihakauppiaan kanssa, riittäisikö hänen viimeinen entrecôte-viipaleensa meille. Päätin, että riittää, jos teen salaatin, mihin lihakauppias: "Tuossa vaiheessahan se on vielä ihan kiva jakaa pihvi. Mutta odotapas, kun tulet tähän ikään." Hetken mietittyään hän kuitenkin lisäsi: "Tai no, huomenna ollaan oltu vaimon kanssa 50 vuotta, että kyllähän sitä voisi jotakin tuommoista..." 

Seuraavaksi olikin sitten vihannesten vuoro. Ostoskoriin päätyi kerrankin täydellinen avokado, kun myyjä valitsi sen puolestani. Ihastelin myös kevään ensimmäisiä parsanippuja, jotka harmikseni olivat melko kalliita. Kysäsisin onnistuisiko nipun puolittaminen – pienempi määrä riittäisi meille ihan hyvin. Valitettavasti se ei onnistunut. Mutta sitten vieressäni vuoroaan odotteleva vanhempi pariskunta ilmoitti, että he voisivat kyllä ottaa sen toisen puolen. Ja niin saimme kumpikin juuri sopivasti parsaa.

Tämmöisen salaatin seuraksi entrecôte sitten pääsi.

Puodin kaikki tomaatit näyttivät niin hyviltä, että oli vaikea valita. Päädyin hieman tavallista tomaattia pienempiin terttutomaatteihin. Lopuksi myyjä laittoi pussukkaani näiden lisäksi pienen tertun toisia, hieman kurttuisia luumutomaatteja tertussa. "Nämä ovat minun lempitomaattejani, laitan sinulle vähän maistiaisia." Ja ne todella olivat hyviä. Olipa kerta kaikkiaan mahtavan mukava kauppahallikokemus!

Kokonaisuus ei ollut mitenkään suunniteltu mutta ihan onnistunut. Grillattu liha nyt vain on herkullista, samoin tuoreet vihannekset, joten kovin pieleen tällaisilla raaka-aineilla ei voi mennä. Viime aikoina on tullut tehtyä usein kaalisalaattia. Kun jääkaapista löytyi minttua ja hedelmäkorista lime, päätin maustaa kaalisalaatin mojitonmakuiseksi. Kirpakkaa ja hyvää! Ja ruokajuomana rapsakka vichy. Ah!

Menu

Parsa-avokadosalaattia
Paistettua entrecôtea
Mojito-kaalisalaattia
Viinirypäleitä

Mojito-kaalisalaatti

pienen kaalin puolikas

kourallinen mintun lehtiä

limen puolikas

oliiviöljyä

suolaa, mustapippuria

Halkaise kaali ja leikkaa siitä muutama lohko pitkittäissuunnassa. Silppua lohkot ohuiksi suikaleiksi ja laita kulhoon. Silppua myös mintun lehdet. Sekoita kastike: purista limemehu astiaan ja valuta siihen oliiviöljyä ohuena nauhana vimmatusti pikkulusikalla sekoittaen. Mausta kastike suolalla ja mustapippurilla. Sekoita kastike kaalisalaattiin ja anna kaalin pehmetä puolisen tuntia.

Entrecôte 

n. 300 g huoneenlämpöistä entrecotea 

suolaa, mustapippuria

Tämä määrä riittää 2-3 hengelle salaatin seurana. 

Kuumenna raitapannu tai grilli kuumaksi. Lihassa on sen verran rasvaa, että ylimääräistä paistorasvaa ei tarvita. Paista 2-3 min per puoli, kunnes nestettä nousee hieman pintaan. Suolaa ja pippuroi paistamisen jälkeen ja laita folioon vetäytymään n. 10 minuutiksi. Salaattia varten viipaloi liha ja koristele halutessasi revityillä basilikan lehdillä.

Parsa-avokadosalaatti

kahta erilaista salaattia

kahta erilaista tomaattia tai kirsikkatomaattia

avokado

10 cm pala kurkkua

puolikas nippu ohutta vihreää parsaa

puolikas sitruuna

oliiviöljyä

karkeaa sinappia

suolaa, mustapippuria

Aloita parsoista. Laita vesi kiehumaan. Huuhtele parsat. Leikkaa puumainen alaosa pois. Itse teen tämän taivuttamalla parsaa hieman – se napsahtaa poikki siitä kohtaa, missä puumainen osa loppuu. Kuori vartta ohuelti. Keitä parsaa kiehuvassa, suolatussa vedessä n. 6–7 min parsojen paksuudesta riippuen. Itse en omista parsakattilaa, vaan pyrin laittamaan parsat kattilaan sillä tavalla vinottain, että nuput jäävät veden pinnan yläpuolelle. Kantta voi myös pitää kattilan päällä hieman raollaan. 

Aloita kastike sekoittamalla sitruunamehu ja oliiviöljy. Nosta kypsät parsat lautaselle ja valele niitä sitruunaöljyllä. Tee sitten kastike loppuun: lisää siihen sinappia, suolaa ja mustapippuria ja laita syrjään odottamaan.

Huuhtele ja revi salaatti kulhon pohjalle. 

Kuori ja halkaise kurkkupala ja leikkaa sitten pitkittäin palasia (samanlaisia kuin jos suunnittelisit dippailevasi niitä ;).  Halkaise tai paloittele tomaatit koon mukaan suupaloiksi. Halkaise avokado ja poista kivi. Puolita sitten sitten avokadon puolikkaat veneiksi ja vedä niiden kuoret pois. Viipaloi.

Laita kulhoon salaatin päälle kurkut, tomaatit, avokadot ja parsat. Parsat voit laittaa ristikkomaisesti lomittain. Ripottele päälle kastiketta juuri ennen tarjoilua.

Kuvat: ©Annan.

Ruukubasilikan pelastus

Nyt se on löytynyt – maailman paras systeemi kaupan basilikaruukun elossa pitämiseen! 

Mennään jo pitkälti toista viikkoa, ja yrtti porskuttaa edelleen. Omalla ikkunalaudallani ruukkuyrtit kuukahtavat usein suorastaan hävettävän nopeasti. Muistan yleensä kastella yrttiparat vasta kun ne nuupahtavat. Kerran ne ehkä tokenevat, mutta eivät oikein ole sen jälkeen ennallaan. Tätä seuraa myös yleensä liiallinen kastelu, jonka seurauksena ruukku litisee ja kasvi mätänee.

Ratkaisu näkyy kuvassa. Pari viikkoa sitten kuljin iltamyöhään Eerikinkatua ja jäin ihmettelemään tyylikkäästi valaistua uutta sisustusliikettä, Desipeliä. Kohdevalaisimet osoittivat tummaa taustaa vasten herkullisina hohtaviin yrtteihin. Meininki näytti muutenkin mukavalta, joten päätin poiketa peremmälle seuraavana viikonloppuna.

Ja sieltä se löytyi, laiskan kastelijan pelastus! Kaksiosaisen Cult-yrttiruukun idea on, että yrtti otetaan irti muoviruukustaan ja multapaakku pannaan saviruukkuun. Sitten systeemin läpi kaadetaan vettä. Kahden ruukun välillä on huopasuikaleet, joiden avulla kasvi voi imeä juuri sopivasti vettä omiin tarpeisiinsa. Vihdoinkin voi huoletta kaataa vettä useamman päivän tarpeiksi ilman huolta kasvin hukuttamisesta. 

Pyyhkeestä huomaa, että tuolla ostosreissulla en näemmä saanut yrttiruukuista tarpeekseni. 


Kuva: ©Annan.

Ommm...

Viime viikolla töissä tuli raja vastaan. Jouduin myöntämään, että tähän ei yksi ihminen pysty. Loppujen lopuksi siitä taitaa seurata kuitenkin hyvää. 

Source: 500px.com via Renee on Pinterest

Mutta taidan kertoa siitä tarkemmin myöhemmin... 

Leppoisaa viikonloppua!