maanantai 20. toukokuuta 2013

Kupliva maanantai

Maanantai sai kuplivan käänteen, kun illalla odotti Samppanjan sulot -viinikoulu. Viini-lehden järjestämät iltamat ovat olleet viihtyisiä ennenkin, mutta odotukset olivat kovat, kun aiheena oli kuohujuomien kiistaton kuningatar.

Päivä oli niin täynnä tohinaa, että lähdin töistä ihan kierroksilla, en mitenkään otollisessa mielentilassa hitaalle nautiskelulle. Sain kiirehtiä, että ehdin Katajanokan Vinoteekkiin. Mutta niin vain samppanjan tuoksujen ja makujen verkkainen tarkkailu sai keskittymään olennaiseen.

Hidas nautinto.

Tunnelmallisessa viinikellarissa kelpasi turista mukavia ja kirjata ylös havaintoja ja muistiinpanoja esimerkiksi erilaisista samppanjalaseista.


Illan päätähdet.

Suosikkejani olivat kaksi ravintolamyyntisamppanjaa, molemmat makumaailmaltaan tuhdimmasta päästä.

Tummista Pinot noir -rypäleistä tehty, pienen puolen hehtaarin tilan Ulysse Colin Blanc de Noirs Les Maillons (2009) oli rehevän metsäinen ja runsas. "Friikkikamaa – kuin laimea burgundi!" kuvasi illan isäntä  Mika Vanne kuvan mustaetikettistä viiniä. 


Pelkkä kupla?

Samppanjan kohdalla hinta on osa mystiikkaa ja ylellisyyttä. Voidaan sanoa, että juomassa on jossakin kohtaa ilmaa muutenkin kuin kuplien muodossa, jos pullo maksaa ravintolassa 300 euroa. Onhan maapalanenkin Champagnessa moninkertaisesti kalliimpi tavalliseen viinitilaan nähden. 

Entä mitä kalliilta maapalalta saa? Kylmässä kasvaneita, melkein raakoja rypäleitä ja paljon työtä. Viini ei tyydy vähään valmistuksessakaan. Käymisprosessia ruokitaan, viiniä käsitellään, pulloja jopa tanssitetaan. Ei ihme, että lopputuloksena on niin elegantti ja hienostunut juoma.

Illan kruunasi vanhimmalta samppanjatilalta peräisin oleva Philiponnat Clos de Goisses (1998).  Suuresta lasista nauttiessa upeasti kehittyneen samppanjan tuoksut ja maut viipyivät luonani pitkään. "Tuoksu on voimas, melkein sellainen ettei tarvitse edes maistaa", kuului eräs arvio. Ja toden totta, vesikin maistui paahteiselta tämän jäkeen.

Vinoteekin kellaritiloja.

Osa samppanjan viehätystä on, että juomaa tulee nautittua vain hieman erityisemmissä tilaisuuksissa. Kääntäen tämä tarkoittaa tietenkin, että kun nautitaan samppanjaa, tilanteesta tulee erityinen. Sanomattakin on selvää, että tästä maanantaista tuli aivan toisenlainen.

Samppanja-aiheisia sanontoja on monia, mutta eräs suosikkini on Madame Pompaudourin suusta: Champagne is the only wine that enhances a woman's beauty.

Hymyn se nostatti minunkin huulilleni.


Ilta oli harvinaisen miellyttävä.

Kuvat: ©Annan.