torstai 16. tammikuuta 2014

(M)asukuva

On ollut hivenen vaikea kirjoittaa blogia kirjoittamatta siitä, mikä on ollut eniten mielessä.  Päätin siis luovuttaa ja kertoa missä mennään. Reippaasti yli puolen välin, itse asiassa. 

Tilanne on tämä:


Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä kohta kuusi vuotta, joista naimisissa kolme. Viimeiset pari vuotta olemme hiljalleen mietiskelleet, olisiko aika perustaa perhe. Emme kumpikaan ole erityisen ripeitä päätöksissämme, vaan melkoisia jahkailijoita. Siksi tämäkään päätös ei syntynyt hetkessä. Kunnes päätimme katsoa, mitä siitä tulisi. Hetki meni, mutta tässä sitä ollaan onnellisesti.  

Raskausvaivojen suhteen olen päässyt vähällä, ja alkuun kerroimmekin melko huolettomasti iloisesta perheuutisesta tutuille. Kunnes ymmärsin, miksi moni säästää kertomisen tuonnemmaksi. 

Ensimmäisessä ultrassa oli ihmeellistä nähdä pienen liikehtivän – hän oli oikeasti olemassa! Ilon kyyneleitä pyyhittiin. Pudotus oli melkoinen, kun vain muutaman tunnin kuluttua tästä töihin palattuani puhelimeni soi. Kätilö pyysi seulontatulosten perusteella meidät jatkotutkimuksiin ja tiedusteli, pääsisimmekö jo seuraavana päivänä. Sydän pysähtyi.

Naistenklinikalla meille selvisi, että yhdistelmäseulan perusteella oli kohonnut riski kehitysvammaan. Varsinaista tutkimusta ei kuitenkaan voitu tehdä, vaan jouduimme odottamaan ensin kaksi viikkoa, että lapsivettä olisi riittävästi ja sen jälkeen tuloksia viikon verran. Siis oikeastaan kuukausi meni melkoisessa sumussa ja ahdistuksessa.

Vapauttava tieto tipahti postiluukusta marraskuussa, ja nyt olemmekin olleet jo hyvän aikaa väljemmillä vesillä. En ole kuitenkaan osannut rentoutua asian suhteen ennen kuin ihan viime aikoina.  


Mitäpä muuta kuuluu?

Kiirettä on pitänyt. Tämän tekstin kirjoittamiselle löytyi vihdoin aikaa nyt kolmantena sairauslomapäivänä. Syynä on tuikitavallinen flunssa, mutta epäilen, että todellinen syy sairastelun takana on pitkittyneet työpäivät, joita tuntuu aina olevan vuoden alussa. Ja aina silloin minä sairastun. 

Minun alallani on tavallista, että ollaan "sairauslomalla" ja tehdään kuitenkin töitä – deadlinet eivät odota paranemista. Yritinkin sitä pari päivää ja vastailin työsähköposteihin kotoa käsin oikeastaan ihan normaalisti n. 40 meilin päivävauhtia, kunnes mies sai minulle taottua järkeä päähän. Kuume, raskaus ja stressi ei voi olla kovin hyvä yhdistelmä. Ja niin sitten hölläsin tänään oikeasti. Aamulla lääkäri määräsi muutaman päivän oikeaa lepoa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun käytin raskauskorttia, mutta päätös tuntuu oikealta. Ja ehkä saan näin tämän flunssankin karistettua.

Mammatyyliä

Lääkäristä palatessani poikkesin hetken mielijohteesta Dots… -liikkeessä. Varsinaisia äitiysvaatteita en ole juurikaan ostanut, tuskinpa housuja ja sukkiksia lukuun ottamatta ostankaan. Nyt pakkaspäivinä olen vain kaivannut neulemekkoa, joka sopisi näihin uusiin kurveihini. 

Eipä tarvinnut muualle mennä, kun heti löytyi kaksi. Täydellinen beesi rentoiluneule ja  harmaankirjava jerseymekko pääsivät heti (m)asukuviin.

Että sellaisia kohupaljastuksia tällä kertaa. Huoh!