Sävy sävyyn

Remonttisuunnitelmat etenevät ja katse alkaa siirtyä isoista linjoista yksityiskohtiin, kuten kaakeli- ja maalisävyihin.

Viime tekstissäni mainitsinkin, että Avaimia ajattomiin suomalaisiin sisustuksiin -kirjasta voi saada hyviä vinkkejä muun muassa oikeiden värisävyjen löytämiseen. Kirjoittaja Sami Sykkö kertoo esipuheessa oppineensa sisustusarkkitehti Hanni Koromalta ensimmäiseksi, että huoneita ei maalata vaan koemaalataan sieltä täältä, jotta näkee miten värit käyttäytyvät huoneessa luonnon- ja keinovalossa sekä eri vuorokaudenaikoina.

Harvalla kotisisustajalla on mahdollisuutta ostaa useita erilaisia maalipurkkeja, vaikka pieniäkin, vain sävyjä testatakseen. Sävyt kannattaa silti tuoda kotiin testaukseen kiinnittämällä maalisävylappuja seinään.

Mies kommentoi luonnollisesti lappurivistöni nähdessään, että miksi seinällä on kymmenen samanväristä lappua. Maalarinvalkoisia kuulemma kaikki. Kummasti olen kuitenkin naispuolisten makutuomareideni kanssa löytänyt sävyistä runsaastikin vivahteita… Kuten eräs ystäväni totesi: miehet taitavat olla hieman suoraviivaisempia näissä asioissa.

Mielenkiintoista on myös, että monet sävyt, joita pidin maalikaupassa kivoimpina, rankkasin kotona ensimmäiseksi pois. Joukossa oli esimerkiksi saveen päin taittuvia lämpimiä harmaita. Niin se vain on, että sävy täytyy tuoda tilaan, jotta voi nähdä sen toimivuuden.

Valintatilanteissa olen todellinen jahkailija, ja nämäkin laput ovat olleet seinällä jo pidemmän aikaa. Nyt oma suosikki on tainnut viimein löytyä!

Hiekanvärinen kylpyhuone

Muistaakseni jollakin lomareissullamme hiekanvärinen hotellikylpyhuone sai minut esittämään hiljaisen toiveen, että minullakin olisi joskus sellainen. Ja niin minulla kohta onkin.

Emme mitenkään valtavan kattavasti käyneet läpi laattavalikoimaa, sillä kaakeleita todella riittää niin paljon kuin jaksaa selata ja kaupoissa rampata. Aluksi olimme päätymässä Laattapisteen luonnonkivimäiseen laattaan. Tai oikeastaan olimme jo valinneetkin nämä laatat. Mutta sitten aloin epäillä, miltä suuri (30x60 cm) laatta näyttäisi pienessä kylpyhuoneessa ja miten laattojen huokoisen hiekkamainen pinta toimisi arjessa. Näin jo itseni tuskissani hankaamassa mustaa sukkanukkaa vaaleista unelmalaatoistani. 

Kävi ilmi, että olin turhaan nirsoillut rautakauppavalikoimia, sillä sopivat – ja edellä mainittuihin verrattuna huomattavan edulliset – laatat löytyivät Värisilmästä. Samoin kuin maalisävyistä, laatoistakin kannattaa ottaa mallikappaleet kotiin ja katsella niitä jonkin aikaa.

Kylpyhuoneeseen tulee samaa Touch Ivory -laattaa kahdessa eri koossa, seiniin 25x38 cm ja lattiaan 10x10 cm. Sauma-aine tulee mahdollisimman lähelle laatan sävyä, jotta ilme säilyy rauhallisena eivätkä saumat tarpeettomasti ruuduta tilaa.

Laattoja valitessa pohdin, miten usein vaaleasta lattialaatasta ja saumoista saisi olla puunaamassa esimerkiksi kalkkivärjäytymiä. (Paistaako kenties jostakin läpi, että kylpyhuoneen siivous ei ole lempipuuhiani…) Mutta Värisilmän myyjä vakuutti, että nykyisillä sauma-aineet eivät enää yhtä herkästi värjäänny ja että lisäämällä saumasuojan värjäytymiä voi vielä ehkäistä. Joten pitäydyin siis suunnitelmissa käyttää samaa laattaa sekä seinissä että lattiassa, sillä tavoitteena on mahdollisimman yhtenäisen värinen tila.

Kuten kuvista näkyy, alkavat erityisesti nykyisen kylpyhuoneemme saumat vedellä viimeisiään. Samoin lattian ja seinän välistä irtoilee tiivisteitä. Nykyiset laatat taitavat olla 80-luvulta, jolloin talossa tehtiin putkiremontti.

Lavuaari on aika kaameassa kunnossa, sillä maalasin sen muuttaessamme ensi hätään pikaisesti kaakelimaalilla. Maalattua pintaa ei ole helppo pitää puhtaana ja se on myös sittemmin hieman lohkeillut. Mutta ehkä mikä tahansa on parempi kuin lohenvärinen marmorijäljitelmä?

Kylpyhuonekalusteiden valinta on ollut ehkä kaikista valinnoista työläin, mutta siihenkin on löytynyt vihdoin sopiva ratkaisu. Mutta siitä taidan kirjoittaa tuonnempana.

Nyt ulos ja aurinkoon!

Kuvat Gettyn kuvaa lukuun ottamatta ©Annan.

Remonttisuunnitelmia

Viime viikot ovat vierähtäneet niin käsittämättömän nopeasti, että alan ymmärtää kiireisiä eläkeläisiä.

Aikani on mennyt lähinnä kesäkuista remonttia suunnitellessa. Silloin uusimme kaupunkikaksiomme kylpyhuoneen ja rakennamme keittiöömme takaisin edellisen asukkaan sieltä purkaman palvelijanhuoneen.

Aluksi ajattelimme teettää suunnitelmat ihan sisustussuunnittelijalla tai -arkkitehdillä, ja muutama kävikin esittäytymässä ja arvioimassa kokonaisuutta. Hinnat saivat kuitenkin miettimään, josko kuitenkin selviäisimme urakasta itse. Tunteja on palanut mutta rahaa toisaalta säästynyt. 

Alustava suunnitelma näyttää tältä. Kuva tehty Floorplannerilla.

Aloitimme kilpailuttamalla remonttifirmat

Shortlistille pääsivät urakoitsijat, joita oli suositeltu tai joita kaverit olivat käyttäneet. Kilpailutus kannatti, ja kokemus oli muutenkin hyvä: etenkin kylpyhuoneen kohdalla opimme joka kerralla hieman lisää siitä, mitä tilassa voi, saa ja kannattaa tehdä. Vanhan talon ihanuuksiin kuuluu esimerkiksi nykysäännösten vastainen valurautakaivo ja syvälle kaivettu vesieriste. Toisaalta näiden ansiosta pääsimme vapaasti vaikuttamaan viemäreiden ja kalusteiden sijoitteluun, kun lattia avataan joka tapauksessa.

Jonkin verran uusi väliseinä aiheuttaa muutosta muissakin huoneissa. Ruokapöytä on tähän asti sijainnut keittiössä, mutta pikkuhuoneen haukatessa neliöitä se siirtyykin olohuoneeseen. Uusi Pirkka-pöytä on jo saapunut ja on kuin kotonaan erkkerissä. 

Sisustussuunnitelmia tehdessä lainasin kirjastosta sisustuskirjan Avaimia ajattomiin suomalaisiin sisutuksiin. Opus on mainittu useissa blogeissa viime kuukausina eikä suotta – se sisältää  monia käyttökelpoisia vinkkejä maalisävyjen valinnasta huonekorkeuden ja tilantunnun korostamiseen. Kannattaa ehdottomasti tutustua ja odotellessa lukaista esim. Valkoisen Harmajan ja Sara K:n kuvaukset, mikäli kirja kiinnostaa!

Kuva: Gummerus.

Minusta tässä olisi aineksia vuoden kauneimmaksi tietokirjaksi! Kuvat ovat todella kauniita ja teksti sopivan kevyttä. Sisustusinspiraatio iskee välittömästi, kun alkaa miettiä ideoiden sovellusmahdollisuuksia omaan kotiin. 

Esimerkiksi tämä kirjan kuva sai miettimään, sopisiko pyöreä pikkupöytä meidänkin tulevaan pikkukeittiöömme. 

Hehän ovat kuin kaksi marjaa! Paitsi että arki ja röykkiöt. 

Ja apua, jouluvalot!

Miksi remontoimme?

68-neliöisessä kaksiossamme on kyllä tilaa kolmelle, mutta tavaroiden kanssa on hankalampaa. Säilytystilan puute on ollut asunnossamme tähänkin asti ongelma, mutta lapsen tavaroille ei yksinkertaisesti ollut paikkaa.  Tämä onkin pääsyy, miksi  remonttiin ryhdymme. Tähän asti olemme selvinneet yhdellä kiinteällä kaapilla eteisessä, vaatekaapilla makuuhuoneessa sekä siivous- ja liinavaatekaapilla keittiössä. 

Ensimmäinen ratkaisu oli tietenkin karsia nykyisiä tavaroita. Minä luovuin puolista kirjoistani ja mies valtaosasta DVD-kokoelmaansa. Kun kirjahylly lähti olohuoneesta, saatiin tilaa olohuoneeseen ja levyjen myötä vauvan vaatteet mahtuivat makuuhuoneen senkkiin.  

Jäljelle jääneet kirjat saavat toki paikkansa kotoa myöhemmin, mutta todennäköisemmin katonrajasta kuin massiivisesta kirjahyllystä. Muille tavaroille keksimme yhdeksi ratkaisuksi säilytyssängyn, joka onkin nyt tilauksessa ja saapuu puusepältä toukokuun lopulla. Lupaan laittaa kuvaa myöhemmin sängyn saapuessa. Myös kylpyhuoneeseen tulee lisää säilytystilaa.

Projekti etenee hiljalleen, ja tännekin tulee varmaan päivitettyä edistysaskeleita. Tällä hetkellä tosin laskettuun aikaan on alle viikko, joten odotettavaa ja suunniteltavaa riittää monenmoista.

Kaikkea mukavaa odotellessa siis kauniita kevätpäiviä ja iloista pääsiäistä!

Kuvaoriginaalit teoksessa Avaimia ajattomiin suomalaisiin sisustuksiin: Jaanis Kerkis. 
Muut kuvat ©Annan.